ERÄMAAN METSÄSTYSYHDISTYS RY VUODESTA 1948
Erämaan Metsästysyhdistyksen historiikki valmistuu pikkuhiljaa ja sitä täydennetään aina kun asioita saadaan kasattua. Niin myös tämä kirjoitus täydentyy, kun asioita saadaan pölyjen seasta kaivettua ja virheitä korjattua:
Vesilahdessa 19.1.1947 allekirjoittivat alueen maanomistajat luovutuskirjan kaikelle metsästykselle omistamillaan mailla Krääkkiön-Kivilahden Metsästys-Seura r.y:lle.
Ehdoiksi lueteltiin lain noudattaminen, kielto metsästää sellaisilla alueilla, joissa karjaa on laitumella, sekä ettei viljelyksille, aidoille tai kasvaville puille aiheuteta vahinkoa. Maita luovutettiin yhteensä 1838 hehtaaria, mikä määrä on säilynyt melko tarkkaan tähän päivään asti.
Heinäkuussa 1948 sitten Kivilahden ja Krääkkiön metsämiehet järjestäytyivät oman nimen alle ja nimeksi vahvistettiin Erämaan Metsästysyhdistys ry. Järjestäytymiskokous pidettiin vielä heinäkuussa ja seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Uuno Laakso ja sihteeriksi Vilho Mäenpää. Seuraan liittyi tuolloin jäseniä 27. Puheenjohtaja vaihtui tosin jo 1949, jolloin vetovastuun otti Paavo Peltonen.
Jäsenistön määrä on vuosien aikana pysynyt melko tasaisena. 50-luvulla seura päätti rajata jäsenmäärän kolmeenkymmeneen. Tosin 1954 kokouksessa päätettiin, että ”kaikki haluavat omankulmalaiset otetaan seuraan”. Rajauksena tuo ”omankulmalaiset” onkin pääsääntönä pysynytkin, vaikkei sitä säännöissä, tai kokousten linjauksena mainintaa olekaan. Toki poikkeuksiakin löytyy.
Järjestäytymiskokouksessa päätettiin myös anoa hirvenkaatolupa neljälle hirvelle, vaikkakin tuohon aikaan tärkein saaliseläin olikin orava. Vuosien aikana hirvenkaatolupien määrä on melko vakiintunut. Alkuvaiheiden yksittäisistä luvista päästiin 70-luvulla jo useampaankin lupaan. Tosin silloin vielä luvat oli korvamerkittyjä, esim 2 aikuista ja kaksi vasaa. Nykyäänhän ollaan suoraan lupamäärissä ja riistakeskus antaa voimakkaan suosituksen niiden käytöstä. Eli viime vuosina ollut kuuden luvan käyttö on ohjeistettu ampumaan kaksi naarasta, kaksi urosta ja neljä vasaa.
Peuran metsästys alkoi vaatimattomana. 1961 kokouksessa päätettiin tiedustella peurankaatoluvan saantimahdollisuuksia ja anoa 1 lupa myönteisessä tapauksessa. Peurojen ampumalupien määrä onkin vaihdellut suuresti. 80-luvulla oltiin kahdeksan luvan jahdeissa ja toistaiseksi huippu on saavutettu kaudella 2020–21, jolloin lupamäärä oli 200.
Alkuvaiheiden varainkeruu painottui hyvin pitkälle iltamien pitoon. Tämän vuoksi seuran kokouksissa valittiin järjestysmiehet, ovimiehet sekä lipunmyyjätkin. Sittemmin iltamien vietto jäi pois ja viimeiset merkinnät niistä löytyvät 1961. muutenkin vuodet 1962–65 oli hiljaiseloa, tilikirjassakin näiden vuosien tulot ja menot oli yhdistetty. Vuodelta 1963 ei löydy mitään merkintöjä toiminnasta, ainoastaan 9 jäsenen jäsenmaksumerkinnät. 60-luvun lopulla toiminta jälleen vilkastui ja 70-luvun lopulla seuramme teki mittavan talkootyön, jonka ansiosta alueelle saatiin oma ampumarata. Tämä saavutti suuren suosion myös naapuriseurojen keskuudessa. Hirvimerkkien suorituspaikkana rata on toiminut hyvin, vaikkakin sen paikkaa jouduttiinkin vaihtamaan myöhemmin. Se onkin toiminut myös hyvänä tulonlähteenä seuran varojenhankinnassa.
Seurojen ampumakilpailuja on radalla järjestetty myös vuosittain, tosin osallistujamäärät on paljon pudonneet alkuvuosien innostuksesta. Mainittakoon, että kolmen seuran (EMY, VMY ja Narva) kilpailuissa vuonna 1991 oli 34 kilpailijaa, seuraavinakin vuosina pitkään noin 30. Muitakin kilpailuja seuralla on ollut, muun muassa hirvenhiihtokilpailuja useana talvena.
Pienriistan metsästys on ollut seurassa melko vaatimatonta osin myös riistaeläinten vähyyden vuoksi. Muun muassa metsäkanalinnuista teeri ja metso ovat olleet useana vuonna seuran puolesta rauhoitettuja. Samoin pienpetojahdit ovat olleet lähinnä yksittäisten henkilöjen ”vastuulla”. Näissä asioissa seuralla onkin kehittämistä, onhan riistanhoitotyö ihan perustamisasiakirjassakin.