Päivä 1, 9.10.2021
Päivä alkoi hyvässä säässä ja kaikki hirvijahtiin osallistuvat olivat saapuneet jahtiin. Alussa pidettiin perinteinen lupien tarkastaminen sekä jahtipäällikön pitämä puhuttelu. Tunnelma oli sopivan odottava ja samalla mukavan rauhallinen.
Jahti sinällään oli hyvinkin hiljainen, kun ainut tapaamamme hirvi päätti viedä hirvikoira Lotan ihan muiden seurojen maille.
Päivä 2, 10.10.2021
Toisena jahtipäivänä saatiinkin tuntumaa hirviin kun ensimmäisestä ajosta Pirttilammilla koira löysi emän ja kaksi vasaa. Perinteisesti hieviemo johdatti tyylikkäästi pesueensa läpi passiketjun. Ryhmä rymisteli suoraan kohti takapassia, jossa ilmeisesti jahtipäällikön ominaishaju pelästytti hirvet ja ne poistuivat passimiehet kiertäen jälleen naapurin puolelle.
Toinen ajo Tornivuoresta tuottikin sitten uuden parivaljakon, kun koirat löysivät emän ja vasan. Koirien ajo johdatti hirvet Raiken tornin viereen jossa vasa päätyi eräksi. Emä jatkoi matkaansa ja monien kiemuroiden jälkeen sai koirat putoamaan kyydistä. Mukava rauhallinen päivä ja pää auki.
Peurajahtikin on päässyt hyvään vauhtiin, luvista 12 oli jo käytetty ja naarasosuuskin hyvä 50%
Päivä 3, 16.10.2021
Porukkaa tuli jälleen mukavasti, vaikka ensimmäiset poisjäännitkin oli jo tulleet, mutta tosiaalta vahvistuksena saatiin koko Koivun ketju. Vahvistuksista olikin hyötyä, kun ketjun hyökkääjä Henkka ampuikin ihan komean hirvisonnin Mustajärven tien varrelta. Mukana koirien ajossa oli myös hirvilehmä, joka osoittautui liian ovelaksi ja onnistui harhauttamaan sekä koiran, että usean passimiehenkin. Lopulta oli porukan lopetettava ja myöntää tappio, tällä kertaa.
Päivä 4, 17.10.2021
Päivä alkoi jälleen kirkkaana, mutta koleana. Kova tuuli teki ilmasta vieläkin kylmemmän ja sai passimiesten vaatetusten riittämättömyyden hyvin selville. Passeissa piti etsiä tuulensuojaa puskien, puiden tai viime kädessä jopa sähkötolpan takaa, viimemainittu oli kuitenkin kuulemma liian ohut varsinaiseksi suojaksi.
Ensimmäisestä ajosta Pirttilammilta ei varsinaista selvää havaintoa hirvestä saatu, vaikkakin koira välillä sellaista toiminnallaan ilmensikin. Perinteisten makkaratulien jälkeen otimme toisen ajon laittamalla koirat kahta puolta passiketjuja. Näissä tuntumaa hirviin saatiinkin, tosin eri tavalla, kuin oli ajateltu. Naapurin hirvikoira otti ajomme aikana haukun hirvistä alueemme rajoilla, jonka tilanteen selvittämiseen sitten osa ajasta kuluikin. Samaan aikaan Tannin pistolla hirvi kävi heiluttelemassa korviaan parille passimiehelle. Siihen yksilöön koira ei kuitenkaan tuntumaa saanut, liekö viikonlopun rasitukset vieneet isoimman innon näin alkukaudesta. Saaliin puolesta hiljainen päivä.
Peurojenkaan kaatomäärä ei viikon aikana lisääntynyt kuin yhdellä pukilla.
Päivä 5, 23.10.2021
Talvi yllätti hirvimiehet. Perjantain talviräntämyrskyhirmustus oli saanut Krääkkiön valkoiseksi, joten nyt oli syytä odottaa hirvisaaliin moninkertaistusta. Toisin kävi, ensimmäisessä vedossa Ruokolanvuoresta koira sai kyllä hirvet liikkeelle, mutta ilmeisesti jälleen hirvi sai tuntuman passimiehistä ja kiersi sopivasti kiellettyjen alueiden kautta naapuriin.
Hirvet olivat pysytelleet suurin piirtein liikkumatta, uusi lumi on hirven surma, sanotaan…kai. jälkiä hirvien liikkeistä ei löytynyt mistään, joten isoimmat annit jäikin lähinnä makkaranuotiolle.
Päivä 6, 24.10.2021
Pakkasyö oli tehnyt kelin mukavan kuulakkaaksi joten sopi uskoa, että hirvetkin saattaisivat kuulla passimiesten äänet mukavasti. Ensimmäinen ajo tornivuoresta ei tuottanut kummempaa tulosta. Hirvikoira Lottakin päätti oman reittinsä ja lähti muille maille heti ajon aluksi. Tyrvään koira oli tuonut hirviä alueellemme, mutta ilmeisesti emä oli jättänyt vasan ja johdatti koiran takaisin alueeltamme. Purimme passit ja lähdimme suunnittelemaan seuraavaa.
Seuraavan ajon suunnitteluvaiheessa Lotta löysi ilmeisesti meille suunnanneen parivaljakon ja alkoi jälleen hirviemon näytös. Sijoitimme passit uudelleen alueelle, hirvien ympärille, mutta tyylikkäästi passeja väistellen, välillä näkyvissä, välillä piilossa, emo juoksutti passimiehiä siinä, mitä vasaansakin. Ja jälleen totesimme mokoman olleen meitä nopeampi sekä ovelampi, vielä kerran se erehtyy.
Päivä 7, 30.10.2021
Kansallinen ohiammuntapäivä.
Hirvijahti suunnattiin Kortekorven kauniisiin kangasmaastoihin, siellä pari päivää aiemmin nähtyjen hirvien vuoksi. Ja eipä kauaakaan kestänyt koiran irtipääsyn jälkeen kun hirvet jo lähtivät liikkeelle. Kaksi komeaa urosta kiihdyttivät Kortekorven alamäessä itsensä sellaiseen vauhtiin, ettei pellolle päästyä passimiehen ampumat luodit edes ehtineet saavuttaa kirmaavaa hirveä. Pitkän tutkimisen jälkeen ja koiran noutamisen kaukaa naapurista, antoi selvän osoituksen, että tällä kertaa oli luodit liian hitaita.
Myöhemmin Pirttilammilla toinen koirista löysi emän vasoineen, jotka päätyivät passiketjun eteen. Tällä kertaa passimiehellä oli liian kireät luodit, kun ne piti ravistaa piipusta sillä seurauksella, että taas etsittiin mahdollist osumaa ja verijälkiä. Tulos oli sama kuin aamun ajossa, tällä kertaa sentään muutama karva löytyi, tosin ei niistäkään riittänyt edes perhoaineiksi. Hirviemon näytös jatkui tyylikkäänä loppupäivän ja saalis jäi muutamaan näköhavaintoon.
Päivä 8, 31.10.2021
Aamun jahtiin lähdettiin innokkaana etsimään edellispäivän karkulaisia. Ensimmäinen ajo Pirttilammilta ei tuottanut kummempaa tulosta, joten seuraavaksi suunnattiin Ilveksenkankaalle. (Hyvä Ilves!) Melko pian Lotta-koira löysikin hirvet ja siitä alkoikin sitten koiran ja hirviemon keskinäinen näytös.
Koira ajoi hirviemoa ja kahta vasaa, välillä perässä, välillä seisontahaukussa. Vain ensihavainnossa oli emolla kaksi vasaa perässä, koko muuna aikana ei vasoista näkynyt kuin korkeintaan yksi. Emä kyllä kävi näyttäytymässä monellekin passimiehelle. Ilmeisesti kolmikon liikkeellelähdöstä lähti myös komea hirvisonni eri reitille ja päätyikin passiketjuun. Siihen päättyi sonnin matka. Koiran ja hirviemän taistelu kesti tuntikausia ja sai jahtipäällikönkin jo lopettamaan passituksen ja käskemään taas miehet takaisin ja taas nuotiolle ja takaisin. Viimein neljä tuntia ajon alusta alkoikin sitten varsinainen tulitus ja ilmoitus vasojen kaatumisesta. Luvan saamisen jälkeen myös emä saatiin ampua. Kun oli ammuttu laatikollinen panoksia, muu porukka uskaltautui paikalle ja löysi iloiset passimiehet ja innokkaan hirvikoiran. Päivä päättyi siis onnellisissa merkeissä, tosin vielä melkoinen urakka oli edessä, että saatiin vielä hirviltä turkit pois.
Viikonlopun tuloksena hiviluvista jäi siis puuttumaan enää aikuisen ja vasan luvat. Peurojakin oli kaadettu sunnuntai-iltaan mennessä 20,5 lupaa.
